• Katja

Bon, bon, Lissabon


Bom dia!

Portugalin pääkaupunki toimii eräänlaisena porttina Afrikkaan, koska lentoyhtiö TAPilla on sinne monia yhteyksiä - myös Togoon, joka on samanlainen pitkä, kapea maa Guineanlahden rannalla kuin naapurinsa Benin. Togon pääkaupungista Lomésta ei ole päämääräämme Grand Popoon enää pitkä matka, noin 65km, ja kyseinen reitti on monesti myös edullisin. Itse halusin käyttää hyväksi tilaisuuden viettää pari päivää Lissabonissa. Kaupungilla on jotenkin kiinnostava ja positiivinen klangi.



Lentokentältä siirtyminen kaupunkiin oli mutkatonta ja edullista. Majapaikkani Safestay Hostel löytyi turistien valtaaman jyrkän ratikkareitin varrelta kapeiden portaiden päästä. Sinne kiipeäminen oli ihan hyvä kaste Lissabonin kävijälle. Kaupunki on tunnetusti aika mäkinen, joten reeni on taattu. Erittäin suosittua turistien keskuudessa on kuitenkin ajella vanhoilla, kolisevilla ratikoilla kapeita kujia ylös ja alas. Yksi ratikkalippu onkin arvokas: 3,70€. Keltainen ratikka on valjastettu kaupungin "ikoniksi" ainakin turistikrääsän kuvituksen perusteella.


Sesonki on elokuussa tietenkin kiihkeimmillään, ja välillä keskustan turistijoukot kävivät hermoille. Tuntui myös vaikealta löytää jotain "paikallisten suosimaa" ja normaalihintaista ruokapaikkaa keskustan tuntumassa. Aterian hinnaksi tällä otannalla osoittautui noin 10€, mutta luulisin että lounaita saa halvemmallakin. Turistiravintolassa pöytään tuotu leipä- ja oliivitarjoilu ei välttämättä kuulu hintaan, ja myöskin pullovesi ravintolassa saattaa olla kallista. Hanavesi on kyllä hyvää ja juotavaa, joten sitä voi varmasti pyytää. Myös terassille tarjoilu kuulemma maksaa enemmän joissakin paikoissa. Eräässä kahvilassa tilasin nohevana kahvit tiskiltä, mutta kun olin menossa sisäpöytään istumaan, tarjoilija viittoi minut ystävällisesti takaisin tiskin ääreen seisomaan. En tiedä mikä loppujen lopuksi on käytäntö kuppiloissa ja ruokapaikoissa, mutta edullista oli joka tapauksessa.



Keskusta oli aika helppo hahmottaa jo ekan päivän aikana ja rysäisimmät ostoskadut tulevat heti vastaan. Ydinkeskusta eli Baixa on kieltämättä aika kaunis liuskekivikatuineen ja jyhkeine monumentteineen. Löytyy riemukaarta ja obeliskia kuin Pariisissa. Heti Baixan nurkan takaa löytyy kuitenkin rauhallinen asuinalue Alfama, jonka sokkeloisten nurkkien varjoissa mummelit myyvät mehua tai kenties portviiniä taittopöydiltä. Ylös päin kohti Pyhän Yrjänän linnaketta (Castelo de S. Jorge) noustessa voi tarkkailla paikallisten arkieloa ja ihastella kauniita koristelaatoituksia ja katutaidetta talojen seinillä (sekä turismin vastaisia pommauksia).


Toinen käymisen arvoinen alue on hieman keskustan ulkopuolelle, mutta jonne pääsee helposti ratikalla tai junalla. Belém on täynnä upeita nähtväyyksiä, joten sinne kannattaa varata aikaa. Rantabulevardin varrella on nähtävyyksiä toisensa perään, kunhan vain jaksaa kävellä välimatkat auringon alla. Hieronymuksen luostari (Mosteiro dos Jerónimos) on upea ulkoa ja varmasti sisältäkin, mutta itse en lähtenyt jonottamaan sisäänpääsyä. Vieressä on myös valtava nykytaiteen museo ja kulttuuritalo. Taidetta on myös lukuisissa muissa museoissa ympäri kaupunkia.


Koska oltiin Suomesta katsottuna syvässä etelässä, piti tietenkin lähteä rannalle nahkaa grillaamaan. Lähijunalla voi ajella helposti Carcaveloksen biitsille, joka on internetin mukaan suurin ja suosituin. No, eipä olisi pitänyt yllättää, että sunnuntaina rannalla oli tiivistä kuin portugalilaisessa sardiinipurkissa! Rautatien varrella bongasin kyllä muita rauhallisempia rantoja kuten Caxias.


Kaiken kaikkiaan siisti ja mielenkiintoinen kaupunki, jossa oli helppo liikkua ympäriinsä ja nähtävää on paljon. Englannilla ja espanjan alkeilla pärjäsi vallan hyvin. Ensi kerralla suuntaisin myös Lissabonin ulkopuolella Sintran kylään ja luonnonpuistoon.


MatKat 2020

Yhteystiedot:

okkamatti (at) gmail . com

kat.karki (at) gmail . com

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now