• Katja

Tropiikin dieetti


Afrikkalainen keittiö on itselleni aika tuntematon käsite: se ei ole kovin hyvin edustettuna Suomessa, ellei nyt lasketa vaikka marokkolaista ruokaa tai eteläafrikkalaista viiniä. Täällä Grand Popossa meren läheisyyden voi arvata tuovan ruokavalioon ainakin kalaa ja muita meren antimia. Kalalta ei tosiaankaan voi välttyä; onhan nuotanvetäjien laulanta ja soitanta olennainen osa Popon äänimaisemaa.


Matti, tuo vanha kalanruotojen nieleksijä, on kokenut kovia koetuksia täällä Grand Popossa, jossa perusruoka on kokonainen kala tomaattikastikkeessa. Paikalliset syövät tätä herkkuruokaa useimmiten käsin lisukkeena maissimuusi, jonka avulla kastiketta mopataan lautaselta. Se mikä ei mene kurkusta alas, jää lautaselle eli paikalliseen tapaan vain paksu selkäranka ja muutama isompi ruoto... Kliiniseen, vakuumipakattuun eurooppalaiseen ruokaan tottuneella kala-annoksissa onkin nieleksimistä.



Kamppailu kalojen kanssa ei ole silti välttämätöntä: myös kalafileitä ja katkarapuja löytyy. Jonkun verran muutakin lihaa on saatavilla. Tuoreet, täällä kasvatetut hedelmät ovat ehdottomasti Beninin parasta antia: banaanit, ananakset, papaijat ja mangot. Kasviksista dominoivat sipuli, chili, tomaatti, kaali ja porkkana. Benin on itse asiassa suuri sipulin ja tomaatin tuottaja: viljelyksiä näkyy joka puolella. Tuoretta chilimurskaa voi saada kupillisen minkä tahansa ruuan kylkeen.



Grand Popossa voidaan karkeasti luokitella kolme eri ravintolatyyppiä. Katukeittiö on käytännössä tien varressa astiasta myytävä arkiruoka eli yleensä riisi/spagetti ja kala/liha/juustokastike. Se maksaa muutaman sata cefaa eli alle euron. Paikallisten paimentolaisten valmistama peuhl-juusto on halloumin näköistä ja todella hyvää. Joskus katukeittössä on vaikka mustasilmäpapuja tai uppopaistettua ruokabanaania.


"Kansanbistrossa" syödään melko samaa ruokaa kuin kadullakin. Lisukemössöt on valmistettu yleensä maissista tai maniokista. Ne ovat aika mietoja ja ravinneköyhiä, mutta tarjolla on usein myös tutumpia spagettia, kuskusta ja riisiä. Kansanbistrossa lisukkeen määrä on toisinaan valtava, joten riskinä on hiilariöverit. Joistain paikoista saa hyviä ranskalaisia, vaikkakin ketsuppia harvoin tarjotaan.



Turistiravintolat ovat kaupungin parhaita ja kalleimpia ravintoloita, siksikin että ne ovat useimmiten europpalaisten maahanmuuttajien omistamia. Ateriat maksavat noin 10€, mutta ovat jo todella hyvälaatuisia. Näissä ruokaloissa saa myöskin kalaa, katkarapuja ja vaikka hummeria sekä hyvää pastaa, salaatteja ja jopa kotoisaa emmental-juustokuorrutteista kasvisgratiinia. Yleisten elinkustannusten ollessa minimaaliset, käymme näissä ravintoloissa ainakin kerran viikossa syömässä hyvin. Ruokajuomaksi voi saada paikallista olutta, halpaa tuontiviiniä tai joko ylikansallisia tai paikallisia limuja.



Kun kehitysmaassa ollaan, ei jälkiruokapuoli tietenkään ole kovin ihmeellinen. Turistiravintoloista saa jäätelöä tai suklaamoussea, mutta esim. ruokakauppojen keksit ovat aika köykäisiä. Suklaata ei juurikaan ole myynnissä, mutta kaikenlaisia pieniä karkkeja saa kioskeilta.


Tässä tekstissä kuvailen Grand Popon ruokatarjontaa, mutta pääkaupungissa Cotonoussa tilanne on hyvin erilainen. Siellä saa monenlaista etnistä ruokaa, kuten olemme jo aiemmassa postauksessa hehkuttaneet: kiinalaista, thaimaalaista, libanonilaista... Ja italialaista jätskiä! Simppelin arkiruuan järsiminen ei haittaa, kunhan silloin tällöin pääsee eurooppalaisen tai muun tutun ruuan äärelle.



120 views

MatKat 2020

Yhteystiedot:

okkamatti (at) gmail . com

kat.karki (at) gmail . com

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now