• Katja

Voodoo, viina ja valkoinen vaate


Värikkäät "heinäsuovat" pyörivät vinhasti ympäri samalla, kun rumpuryhmä takoo soittimiaan ja värikkäisiin kankaisiin puettu väki hytkyy musiikin tahdissa. Välillä heinäsuovat ryntäilevät holtittomasti samalla kun niiden "paimentajat" hätistelevät niitä risuilla. Kyseessä on Zangbeto-seremonia, eli eräs vodun-uskonnon rituaali. Zangbeton päälle lorautetaan giniä ja paimentajat kaatavat sen nurin näyttääkseen, ettei sen sisällä tosiaan ole ketään. Seuraan tätä kummallista näytelmää enkä tiedä minkälaisen ilmeen naamalleni asettelisin.



Vaikka Beninissä näkee paljon kristinuskon kirkkoja ja moskeijoita, maan virallinen uskonto on vodun (eli voodoo), joka on saanut pelottavan maineensa Hollywood-elokuvista. Todellisuudessa vodun on luonnonuskonto, animismi, joka muistuttaa mielestäni vanhaa suomalaista luonnouskoa. Nauloilla pistellyt puu-ukot ovat pelkkiä matkamuistoja, eivät mustan magian taikatarvikkeita. Faktatieto vodunista on hyvin sanallista eikä mitään pyhää kirjaa ole, kuten ei myöskään kirkkoja. Uskoa harjoitetaan kotona tai luonnossa, ja papit tekevät rituaalinsa pyhäköissä tai pyhissä metsissä.


Vodunissa on satoja eri jumalia, joilla on omat taitonsa, tehtävänsä ja seuraajansa. Esimerkiksi sarvipäisen Legban, Star Warsin Jabbaa muistuttavan savimöykkyn, voi bongata omassa temppelissään kylän keskellä eräänlaisena portinvartijana. Jumalia lepytellään ja niiltä toivotaan onnea ja menestystä. Vodun-papilla voi käydä konsultaatiossa, jossa saa neuvoa elämän ongelmiin (myös sairauksiin), mikä joskus vaatii tiettyjä rituaaleja tai uhrauksia (esim. kana tai vuohi). Jumalille uhrataan usein viinaa kotialttarilla; se voi olla giniä tai sodabia riippuen kyseisen jumalan makumieltymyksistä.



Mami Wata on veden jumalatar, jonka seremoniaa pääsin seuraamaan. Aluksi tilaisuudessa huuhdottiin varpaat sekä kurkku ginillä. Sitten laulettiin ja taputettiin rumpuryhmän säestyksellä: hartaimmat tanssivat tilan keskellä yläosattomissa ja menivät ilmeisesti transsiin. Sekavasti huuteleva, läkähtynyt mama talutettiin sisälle taloon, jossa valkoiseen pukeutuneet Mami Wata -papit(taret) vierailivat salaperäisesti. Tilaisuuden seuraavassa osassa marssittiin rumpujen ja lehmänkellon tahtiin merenrantaan, jossa taas biletettiin sekä heitettiin ginipulloja veteen Mami Watan mieliksi. Uskonnollinen hartaus karisi viimeistään siinä vaiheessa, kun nuoret jannut sukelsivat aaltoihin hakemaan uhrilahjoiksi tarkoitetut viinapullot.



Vodunissa uskotaan amulettien ja rituaalien voimaan, mihin kuuluu erilaisten rohtojen valmistaminen. Togon "fetissitori" on kuvottava näky: käärmeen nahkoja, piikkisian piikkejä, erilaisia pääkalloja ja luita. Oppaan mukaan "mitään eläimiä ei ole tapettu tätä tarkoitusta varten", mikä on hyvin vaikea uskoa. Torille oli kaiken lisäksi pääsymaksu ja kuvaamisesta piti maksaa erikseen! Myös tavallisilla toreilla myydään samankaltaista tavaraa, joten ilmeisesti voodoo-papit saavat kaupan käymään hyvin.



Eräs kollega kertoi tekevänsä pienimuotosia taikoja ja halusi järjestää meille onnea tuottavan seremonian kotonaan. Sitä varten piti ostaa onneksi harmittomia asioita kuten munalukko, karkkia ja viinaa. Seremoniassa maisteltiin tuttuun tapaan sodabia (palmuviinaa) sekä pureskeltiin jotain väkeviä yrttejä, joita en pystynyt nielemään. Munalukkoon mutistiin omat toiveet elämältä, jonka jälkeen se kiinnitettiin likaiseen, viinalla kasteltuun taikakaluun. Fetissimestarimme heitti kaurisimpukat lattialle ja tulkitsi Matin voittavan kaikki tulevat "nyrkkeilyottelut" ja minun onnistuvan jossain omassa projektissani.


Vodunin suurin juhlapäivä on 10. tammikuuta, joka on myös kansallinen pyhäpäivä. Kylässä järjestettiin suuri juhla, jossa monet jumaluudet esittäytyivät ja puheita pidettiin. Olin edelleen hämmentynyt ja koko festivaali näytti joltain oudolta karnevaalilta; rummut soivat, olkapäät vispasivat edestakaisin ja toiset torkkuivat muovisissa puutarhatuoleissa. Paikalla oli paljon valkonaamoja ja kamerat lauloivat. Katsomoon myytiin n. 7 euron pääsylippuja ja toiset 7€ maksamalla sai myös kuvausluvan. Itse fiilistelin tunnelmaa ilmaisella alueella, otin kuvia (mitään maksamatta) ja ihailin ihmisten värikkäitä asuja. Festivaali tuntui olevan kaikille avoin, iloinen ja etiketiltään vapaamuotoinen, mikä ehkä kertoo jotain vodun-uskosta itsestään. Harmillisesti vodunin ympärillä on hieman rahastuksen makua, vaikka tähän erikoiseen uskontoon voi tutustua myös ihan ilmaiseksi.




MatKat 2020

Yhteystiedot:

okkamatti (at) gmail . com

kat.karki (at) gmail . com

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now