• MatKat

Le Patron finale: Tour de Benin



Katja vetää putkihuivin nenän yli ja yrittää hengittää pakokaasuista ja mielipuolisesta pölystä huolimatta. Ilmavirta tuntuu mukavalta, mutta aurinko korventaa silti otsaa. Matti ohjailee Le Patronia kaoottisen liikenteen seassa: rekkoja kukkuraisine kuormineen, mopoja, täpötäysiä puskatakseja ja lisäksi penkan puolella kävelijöitä kantamuksineen. Pakoputket puskevat sinistä savua ja paksurunkoiset baobab-puut kohoavat rusehtavassa maisemassa. Olemme 10 päivän moporetkellä tarkoituksena ajaa melkein koko Beninin ympäri.



Teiden laatu vaihtelee paljon nimismiehenkiehkuralla olevasta kuoppaisesta, pölisevästä hiekkatiestä uudenkarheaan, leveään asfalttiin. Eräällä etapilla valitsemme "maisemareitin": hiekkatie kapenee kapenemistaan, kunnes se on pelkkä möykkyinen kinttupolku vihreiden peltojen keskellä. On mukavaa ajella luonnon rauhassa, vaikka eteneminen on takkuista. Yhtäkkiä polku päättyy ja näemme edessämme varmasti lujuusluokitelluista risuista ja erilaisista kepeistä valmistetun maailmanluokan siltaa muistuttavan rakennelman. "Ettei nyt vaan kävis mitään".


Edellämme ajanut jonne käyttäytyy kuin olisi kaverimme ja aloittaa selvästi hintaneuvottelut sillan kupeessa norkoilevan miehen kanssa. Sitten tulee maksupyyntö sillanylityksestä. Emme suostu siihen, koska se on selvästi vedätyshinta. Yritämme puhua suoraan siltapäälliköksi itsensä tituleeranneen miehen kanssa, mutta välissämme oleva sähläri ei anna rauhaa. Jänkkäämme ja murjotamme aikamme, kunnes eräs lähistöllä olleista naisista antaa sen verran jöötä päällikölle, että ukolla taisi taskussa ollut pillimehu mennä rikki ja samalla roska silmään. Ärtsipurtsin näköinen mies päästää meidät etenemään. Taas kerran ainoat luotettavat henkilöt ovat naisia (tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus Beninissä). Itse sillan ylityksen ainoa haaste on yllättäen avuliaiksi muuttuneiden miesten agressiivisten työntöapuyritysten kohtelias torjuminen.



Keski-Beninissä horisontissa alkaa siintää kukkuloita: ne ovat dramaattisen näköisiä kivikasoja täynnä tiheää pöheikköä, ja välillä maisemat ovat kuin Norjassa tai Islannissa. Kukkuloiden kainaloissa on pölyisiä pikkukyliä, joiden asukkaat tapittavat meitä avoimesti sen verran kun askareiltaan kerkeävät. Yovo-hälyytyksiä kuulee silti vähemmän ja vähemmän. Teiden varsilla näkyy pitkäsarvisia lehmiä, rekkojen takaritsiltä tippunuttta puuvillaa ja palaneita rekkoja maassa kyljellään tai pitämässä kallioita pystyssä.



Iltaisin olemme yltä päältä punertavassa hiekassa. Etsimme majatalon ja jopa pienimmistäkin kylistä löytyy ainakin yksi sellainen. Ne ovat useimmiten siistejä, mutta Bassilassa huone on kuin Pasilan ostarin vessa: seinät rapisevat maalia ja saniteettitilat tarvitsisivat Franssila Kylpyhuoneiden alansa parhaiden ammattilaisten pikaista presenssiä. Katjan lyllertäessä sänkyyn sen pohja risahtaa rikki ja Matti tippuu lattialle. Lattia onneksi kestää vaikka kylläkin loput maalit taisi varista seiniltä. "We want to see the manager!" Saamme siirron uuteen huoneeseen ilman lisämaksua. Keskiyöllä havahdumme seiniä ravisuttavaan afrikkalaiseen rumpupärinään. Matti lähtee hymyssä suin etsimään syyllistä. Majatalon vastaanotosta löytyy omistaja tönöttämässä yksin 15" Pioneerin vieressä luukuttamassa tajunnanräjäyttävää tykitystä. On aika antaa hieman hyväntuulista palautetta ja saamme nukkua aamuun asti.



Jouluaattoa vietämme pohjoisessa Natitingoulaisessa hienostohotellissa vuorenrinteellä. Huone on alueen perinteisen rakennustyylin mukaisesti pyöreä, maisemakin on huimaava ja tyynyjä on kerrankin monta erilaista. Suihkusta tulee lämmintä vettä ja vessan ehjällä renkaalla voi onnellisena selata matkapuhelinta. Aattoaamuna kiipeämme läheisen vuoren rinteelle pusikkoa ja kivikkoa pitkin päästäksemme ihailemaan harmattanin sumentamaa maisemaa. (Tähän aikaan vuodesta tuulet tuovat Saharasta hiekkaa.) Näemme vain kaksi muuta hotellivierasta koko visiitin aikana. Illalla odotamme ravintolassa ruokia puolitoista tuntia katsellen alhaalla kaupungista tuikkivia valoja. Wifi toimii sen verran, että voimme katsoa Areenasta kotimaista rikossarjaa pienillä viiveillä. Kylän kaupoista ei löydy suklaata saati juustoa. Tuntuu että joulu tapahtuu jossain muualla. Pientä lohdutusta joulutunnelman puutteeseen tuo hotellin hyytävä uima-allas, jonka kylmyys vie ajatukset koto-Suomeen.


Retken pohjoisin piste on Tanguieta, upeiden vuorien taakse kätkeytyvä kaupunki ihan Pendjarin kansallispuiston kupeessa. Saamme käsiimme yhden tympääntyneen oloisen oppaan, jonka hinta safarille kuulostaa kohtuuttomalta. Päätämme jättää sen väliin ja käyskentelemme ilmaiseksi hiljaisilla teillä. Pölyiset tiet, sipulimunakkaat, valesiltapäälliköt ja Hurjapäät-elokuvista oppinsa ammentaneet rekkakuskit ovat tehneet tehtävänsä. Lähdemme suorinta tietä etelään, ja jo kolmen päivän päästä olemme tutulla isolla kirkolla Cotonoussa hyvän ruuan ja jätskien äärellä.


#käytännönasiat #matkailu #Yltäkylläisyys #Reissu #Cotonou #Liikenne #Matkailu #Benin #loma #Moottoripyörä #Afrikka #majoitus #hotelli #remontti

261 views

MatKat 2020

Yhteystiedot:

okkamatti (at) gmail . com

kat.karki (at) gmail . com

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now