• Katja

Marokkoa ristiin rastiin


Luonteva välietappi Beninistä poistuessa sattui olemaan maailmankuulu arabimaa, joka tunnetaan ikonisista basaareista, hammameista ja minttuteestä. Kyseessä on tietenkin Marokko, pohjois-Afrikan värikäs maa, jota kansoittavat myös auringossa talvehtivat, punertavat eurooppalaiset sekä meren yli länsimaihin pyrkivät pakolaiset. Jos tunsin itseni etuoikeutetuksi Beninissä, niin Marokossa konkretisoitui etenkin vapaan liikkuvuuden ja Suomen passin ihanuus.


Tyypillinen teetarjoilu
Taksi ja pyykit
Auringo laskee taas

Marokon kiertomatka alkoi legendaarisesta Casablancasta, jossa toivuimme Beninin aliravitsemuksesta japanilaisessa kalaravintolassa sekä skotlantilaisessa artesaaniburgeripaikassa: taisi olla McDonalds nimeltään. Kävin myös ihastelemassa Samsonite-turisteja elementissään Hassan II -moskeijassa, joka on kaupungin kuuluisin nähtävyys. Erikoisuutena maailman korkein minareetti: 210 metriä! Joku kiinalaisista keksi ottaa itsestään siluettikuvan koristeellisen ikkunan edessä, minkä jälkeen muut sata kiinalaista alkoivat kilpailemaan vapaista ikkunoista ja pitivät niiden edessä hartaita selfie-sessioita. Tämä oli viihdyttävää, mutta itse moskeija oli upea ja koristeellinen kuin palatsi.


Minareetti
Kuvienottopaikka
Hassan kakkosen tupa
Moskeijan maanalainen hammam
Muutama kristallikruunu

Reissun seuraava vaihe oli katsastaa vähintään yhtä legendaarinen Marrakech. Jopa keskellä hyytävintä tammikuuta Marrakech oli täynnä hevoskärryillä ajelevia turisteja. Kuuluissa, värikästä itämaan tavaraa notkuvassa soukissa sai kuitenkin olla yllättävän rauhassa, emmekä kohdanneet kuin muutaman puolivillaisen huijausyrityksen: "Valokuvamuseo on kiinni tänään siivouksen vuoksi, mutta tulkaa toki katsomaan nahkureiden työpajaa. Se on auki vain tänään!" Ainakin Togon torin riivaajamestarit voittavat nämä kaverit 1-0.


Soukin varjoissa
Perus puu
Tajine-pataruokaa
Marokon murretut värit
Illan siluetti

Marrakechin ohjelmaan kuului myös turistihammamin kädenlämpöisissä höyryissä rentoutuminen, mitä seurasi aika pitkäaikainen vilustuminen. Se mikä ei välttämättä matkailumarkkinoinnista ihan välity on se, että talvisessa Marokossa elohopea painuu illalla lähemmäs nollaa. Hotelleissa lämmitystä tärkeämpää tuntuu olevan tyypillinen marokkolainen interiööri koristetupsuineen. Yöt vietettiin siis paksun täkkikasan alla hengitys höyryten, ja aamulla ensimmäinen ajatus oli toive kuumasta suihkusta, mikä toteutui ainakin silloin tällöin.


Perinteinen riad

Toimivan liikenneverkoston avulla siirryimme sujuvasti Agadiriin mukavaan AirBnB-asuntoon sairastamaan kukin tahoillamme. Viikon ajan tutustuimme perusteellisesti elokuvakanavan tarjontaan sekä teimme kerran perunamuusia ja kalapuikkoja. Matti kävi ihmiskokeessa paikallisessa sairaalassa, jossa talkkarin näköinen miekkonen määräsi rennosti antibiootteja mahakipuun. Agadirin kaupunkikuvaan kuului ahkeria afrikkalaisia kerjäläisiä liikennevaloissa sekä elämänsä kesää viettäviä ranskalaisia eläkeläisiä rantabulevardilla. Kaupunki alkoi olla nähty.


Agadirin kasbah

Lähdimme ajelemaan vuokra-autolla Atlas-vuorille, jossa maisemat ovat kuin suoraan Indiana Jones -leffasta. Kävelimme Paradise Valleyn vaellusreitin komeassa kanjonissa, jossa nuoriso luukuttu arabipoppia ja myyjät kaupittelivat kallista tajinea. Sieltä matka jatkui takaisin pohjoiseen rannikkoa seuraten Essaouiran ja El Jadidan kautta takaisin Casablancaan. Maaseudulla ahavoituneet äijät ratsastivat aaseilla appelsiinikuormia vetäen kivisten peltojen keskellä. Marokkolaiset tekivät vaikutuksen rennolla ystävällisyydellään ja hienovaraisella huumorillaan, vaikka kerjäläiset ja kauppiaat ovatkin aina oma lukunsa. Ei jäänyt yhteen tai edes kahteen kertaan, kun joku huikkasi kadulla "Welcome to Morocco!"


Pohjalla
Paradise Valley
Kanjoniin
Joenpohja
Auringlasku vuorilla



#hotelli #majoitus #afrikka #marokko #matkailu #Reissu #Matkailu #loma #ruoka

56 views0 comments

Recent Posts

See All