• okkamatti

Oranssivihreä porttiteoria?

Länsi-Afrikasta Suomeen palattuamme ensimmäinen ajatus oli ”pakko saada jostain pottumuussia ja uunimakkaraa”. Katjan sisko olikin jo mukavana ihmisenä katsonut meille Mannerheimintien varresta parempien kansalaisten ruokalan, jossa buffettipöytä notkui pullollaan HK:n blöötä, jauhemuusia ja norjalaisia lohimedaljonkeja. Siinä äppöstäessa mieleen alkoi piirtyä seuraavaa peliliike; muutaman päivän kuluttua onkin lauantai ja kaikkihan tietää, että lauantaina Cittarissa on lauantaihulinat.



Tuo tuomion lauantai sitten viimein koitti ja pääsin toteuttamaan pitkäaikaista unelmaani: ajella ostoskärryillä ympäri kauppakeskuksen käytäviä satojen muiden ihmisten seassa. Siellä oli kaikkea! Hammasharjoja, tuoreita juustoja, lihapullia ja kermaviiliä! Kaiken tietysti kruunaa tätien ja setien anteliaasti jakamat maistiaiset. On ruisleipää suolavoilla, kalapaloja, jugurttia ja hieman kokeilunhaluisemmille hurjapäille itämaista säilykekastiketta riisin kera! Onnekkaimmat meistä saivat jopa tavata itse Leipuri Hiivan, joka bussikuskimaisella äänellään huohotti mikrofooniin parhaista tarjouksista, joita saisi ostaa K-marketin oranssilla kortilla erityisen edullisesti. Siltä seisomalta paukin suoraan infoon tilaamaan itsellenikin yhden sellaisen; sillä kaikkihan sen tietää, että bonusta on järkevää kerrytellä jopa 5% kuukaudessa sen sijaan, että kaikki ruoka vain olisi suoraan sen verran halvempaa.


Kaiken tämän väsyttämänä menin kotiin potemaan ostodarraa. Vasta päivien kuluttua tilanteen vakavuus alkoi realisoitumaan, kun postiluukusta kilahtaa kaksi kirjekuorta. Keski-ikä starter pack oli saapunut: oranssi ja vihreä kortti. Molemmissa komeili oma nimeni ja sen näkeminen aiheutti vakavia sydämentykytyksiä ja hikoilua. Mitä seuraavaksi!?



No yksi asia johti toiseen ja ennen kuin edes ehdin tajuta, olimme ostaneet television, josta näkyy kaikki kanavat tuplana. Osan perässä lukee HD ja toisten ei. Television katseluun tietysti tarvitaan sohva ja jotta sohvasta saataisiin kaikki hyöty irti, tarvittiin myös pleisteissöni ja siihen läjä noita digitaalimaailman ihmeitä, joissa yksittäinen ihminen voi jumalallisella otteella päättää miljoonien pikselien kohtalon. Huolestuttavaa on, että yllättävän monessa tapauksessa kohtalo on melko väkivaltainen: epäonnistunut laskuvarjohyppy tai pyssyttely.


Equaffass aliectass ty ionin....?!


Sohva ja televisio piti tietysti ostaa sen verran suurena, että niitä varten pitää saada talo. Taloa varten tietenkin tarvitaan tilaa: mieluusti vähintään sen verran, että voi käydä seisomapissalla keskellä pihaa häiritsemättä naapuria. Talokaupassa ei ollut mitään näihin kriteereihin täsmäävää tuotetta myynnissä eli taas kaikki pitää tehdä itse. Näin yksinkertaista on hypätä vauhdista liikkuvaan oravanpyörään. Porttina toimii helposti saatavilla olevat aluksi harmittomalta vaikuttavat ilmaiset vihreä ja oranssi kortti ja siitä tänne syvään päätyyn on yllättävän lyhyt matka.


Ps. Yksi asia johtaa toiseen ja seuraava teksti liittyy enemmän itse rakennusprojektiin.


Avainsanoja: makkara, perunamuussi, ruoka, ostoskärry, ostaminen, ostos, etukortti, S-etukortti, plussa-kortti, K-plussakortti, televisio

MatKat 2020

Yhteystiedot:

okkamatti (at) gmail . com

kat.karki (at) gmail . com

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now